Challenge: 12 days without a smartphone

Olin jo pidemmän aikaa kaivannut taukoa älypuhelimen käytöstä. Jumituin päivittäin parhaimmillaan useiksi tunneiksi selaamaan puhelimesta kaikkea mahdollista ja nukahtaminen kesti monesti todella kauan, koska olin tuijottanut puhelinta koko illan. Musta alkoi myös tuntua, että haluan lisää tunteja päivääni ja tiesin puhelimen käytön olevan se suurin aikasyöppö. Heinäkuun alussa meinasin missata kaksi bussia nenäni edestä samana päivänä, koska luin puhelimesta uutisia. Sen jälkeen päätin, että älypuhelin saa jäädä reissun ajaksi kotiin.
 

                                                                                       Aibnb dog in Bosnia-Herzegovina. :)

Otin vanhan Nokian puhelimeni matkalle mukaan ja vahingossa kävikin niin, että olin täysin tavoittamattomissa. :D Liittymääni oli jostain syystä jäänyt roaming -esto päälle, enkä voinut edes soittaa tai lähettää tekstiviestejä. Puhelin toimi sitten pelkkänä kellona melkein koko matkan.
Ennen lähtöä olin miettinyt, että mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua ilman älypuhelintani. Päästäni kuului heti vastaus: tylsistyminen. Nauroin itselleni, koska tylsistyminen ei ole vaarallista ja se voisi tehdä ihan hyvääkin.

Matkalla riitti paljon nähtävää ja jokapäiväisten ongelmien kanssa aika ei todellakaan tullut tylsäksi. Montenegrossa netistä ei olisi ollut paljon hyötyäkään. Esimerkiksi paikallisbussin nettisivu on ollut ”under construction” ilmeisesti jo vuosia (tai vuosikausia). Jos halusimme jotain tietoa, niin meidän piti matkustaa Kotorin keskustaan kysymään asiaa turisti-infosta tai bussiasemalta. Bussipysäkeillä ei ollut mitään infoa, ei aikatauluja, ei bussien numeroita.

Suurin yllätykseni oli, että en ikävöinyt älypuhelintani tai netin käyttöä ollenkaan matkan aikana. Poikaystävälläni oli kyllä älypuhelin mukana ja nykyään olisi kyllä vaikeaa matkustaa kokonaan ilman sitä. Airbnb majoittajien kanssa on pakko viestitellä ja kun rämpii pimeässä jossain Kroatian ja Bosnian rajalla, niin GPS auttaa aika paljon.
 

Mitä sitten tein kaiken sen ajan, jonka olisin muuten käyttänyt netissä hengaamiseen?
Kotorissa söin joka aamu parvekkeella pitkään aamupalaa. Katselin samalla vuorelle ja seurasin varpusten ja pääskysten lentoa. Koko matkan ajan oli tosi hyvä sää, joten olimme paljon enemmän ulkona, kuin Suomessa. Otin myös kaksi kirjaa mukaan. Toinen kirja oli Aziz Anzarin Modern Romance (jos et ole vielä lukenut, niin suosittelen!). Kirjassa on mielenkiintoista tutkimustietoa mm. siitä miten kännyköillä viestittely on muuttanut ihmissuhteitamme ja deittailua. Keskityin muutenkin enemmän elämään ympärilläni. Kiven koloissa kurkkivat ravut, turistit meloivat ryhmissä meren rannassa ja kaukana vuorilla paloi metsä. Bussimatkalla Helsinkiin en olisi ehkä huomannut kirkkaan keltaisia rypsipeltoja ja mustaa varsaa juoksemassa laitumella, koska olisin ollut uppoutuneena internetin ihmeelliseen maailmaan.

Matkalla on kyllä helpompi heittäytyä offline-tilaan, kuin arjessa. Tauko teki tosi hyvää ja oikeastaan ikävöin sitä jo. Oma arkeni on suuren osan vuodesta sellaista, että älypuhelin on pakko olla mukana. Olenkin tässä pohdiskellut, että miten saisin ujutettua arkeeni enemmän offline-aikaa. Matkan jälkeen en ole selaillut puhelinta bussipysäkillä ja kiinnitän enemmän huomiota siihen, mitä olen tekemässä puhelimella. Tykkäsin tauosta niin paljon, että taidan jättää taas älypuhelimen kotiin, kun lähden seuraavan kerran mökille.

Mitä te ajattelette siellä ruudun takana? :) Onko älypuhelin teille enemmän elämää helpottava asia vai häiritsevä kapistus?

For a long time I had craved for a break of my smartphone. I've become stuck daily for several hours browsing the phone and as a result of this falling asleep has taken much longer time because I had stared the phone all night. I also began to feel like that I want more time in my day and I knew that my phone took too much of it. At the beginning of July I almost missed two buses in the same day because I read news from the phone. After that I decided that I will leave the smartphone at home for the next trip.

I took my old Nokia phone with me and what ended up accidentally happening was that I was completely unavailable. : D I had roaming block on my operator and I could not call or send text messages. The phone operated only as my clock most of the trip.
Before leaving I was wondering what would be the worst thing that could happen without my smartphone. I heard the answer in my head immediately: dullness. I laughed at myself because boredom is not dangerous and it could be good for me.

There was plenty to see on the way and with little everyday problems I was far from bored. In Montenegro there would not have been much benefit of internet connection. For example the local bus company's website has been "under construction" apparently for years. If we wanted some information we had to travel to Kotor center to ask the tourist info or bus station. The bus stops had no information, no timetables, no bus numbers.
 

My biggest surprise was that I didn't miss my smartphone or internet during the trip. My boyfriend had a smartphone with him and it would be difficult to travel completely without it nowadays. We had to chat with our Airbnb host and GPS helped a lot when we were in the darkness somewhere on the Croatia and Bosnia border.

Then what did I do for all the time I would otherwise have used to hang out on the internet?
Every morning in Kotor I had a breakfast on the balcony and I sat there for a long time. I looked at the mountain and followed the flight of sparrows and swallows. The weather was nice the whole time so we were much more outdoors than in Finland. I also took two books with me. Other book was Aziz Anzarin's Modern Romance (if you haven't read it yet I recommend!). The book contains interesting research data how mobile communication have changed our relationships and dating life.
I also focused more on living around me. Crayfishes hided behind the rocks, tourists paddled in groups at the seaside and the forest was burning far away in the mountains. On a bus to Helsinki I would not have noticed bright yellow fields and black foal running on a pasture because I would have been penetrated the miraculous world of the internet.

It's easier to be offline on a trip than in everyday life. After the trip I have not browsed the phone at the bus stop and I pay more attention to what I'm doing on the phone. I have been thinking ways to get more offline time to my everyday life. The break did really good and I miss it already. I liked the break so much that I think I'm gonna leave the smartphone at home when I go to the summer cottage next time.

What do you think about this? :) Is the smartphone making your life easier or is it disturbing you?

Last week

Täällä ollaan vielä kesä tunnelmissa. Terassilla tarkenee istua ja mehiläiset pörisevät kukissa.
Päädyin yksi ilta lepakkobongaukseen. Tampereen keskustassa Aleksanterin kirkon takana todellakin lensi lepakoita! Ne lentävät vähän matalammalla kuin linnut ja viuhahtavat ohi nopeasti.

I'm still in a summer mood. It's warm enough to sit on a terrace and the bees buzz around flowers.
One night I ended up in bat spotting at Alexander's church in the center of Tampere. Yes, bats! They fly a little lower than the birds and they pass by very quickly.
 

En ole koskaan maistanut Ben & Jerrys jäätelöitä. Vegaaniset Ben & Jerrys jäätelöt rantautuivat juuri Suomeen, joten olihan sitä nyt pakko maistaa! Täytyy todeta, että odotin vähän enemmän. Mielestäni 3 Kaverin Suklaa & Pähkinäkinuskikastike -jäätelö voittaa tämän Chocolate Fudge Brownien. :) 3 Kaverin jäätelö on tehty kookoskermasta ja se sisälsi kastiketta ja pähkinän paloja. Ben & Jerrys jäätelö taas on tehty pääasiassa vedestä ja kasviöljyistä.

I've never tasted Ben & Jerry's ice cream but as the vegan Ben & Jerrys ice creams were brought to Finland I just had to taste it! I have to say that I expected a little more. In my opinion 3 Kaveria Chocolate & Walnut butterscotch vegan ice cream tasted better than this Chocolate Fudge Brownie. :) 3 Kaveria ice cream is made of coconut cream and it had sauce and nut pieces in it. Ben & Jerrys is basically made of water and vegetable oils.

Löysin Jenny Mustardin Youtube-kanavan vähän aikaa sitten ja olen katsellut monta hänen videotaan. Jennyllä ja hänen miehellään Davidilla on myös yhteinen kanava The Mustards ja pariskunta tekee podcastejakin.
Kannattaa tsekata http://jennymustard.com/!

I found Jenny Mustard's Youtube channel a little while ago and I have watched many of her videos. Jenny and her husband David also have a common channel The Mustards and a couple is doing podcasts. 
It's worth checking out! http://jennymustard.com/
 

Tiesin, että bloggaaminen on työlästä, mutta en arvannut, että eteen voi tulla niin monta teknistä ongelmaa. Niistä on nyt selvitty pikkuhiljaa yksi kerrallaan, joten eiköhän tämä lähde kohta rullaamaan rutiinilla.

I knew that blogging is a lot of work but I did'nt realize that there could be so many technical problems ahead. They have been sorted out one by one so I guess this is going to go more routinely soon.

Montenegro adventure (+important tips)

Lähdimme poikaystäväni kanssa heinäkuussa Balkanille ja reissu yllätti monella tavalla! Suurimman osan ajasta olimme Montenegrossa Kotorissa. Alkumatkasta olimme myös yötä Bonsnia-Hertsegovinassa ja vierailimme Kroatiassa Dubrovnikissa. Tässä vähän reissutunnelmia. :)

Ennen lähtöä luin suomalaisen kirjan Montenegrosta, mutta siinä ei mainittu kulttuurieroista mitään. Ihmettelimme ensimmäiset päivät miksi meille annetaan väärää tietoa, miksi asiat ovat niin hankalia ja miksi tavallisetkaan asiat eivät toimi. Mies, joka toi meille toisen Airbnb asuntomme avaimet onneksi vähän selvensi mistä on kyse. Hän kertoi meille, miten paikallinen elämä kulkee: ”You try couple times and if it doesn’t work you let go. If something works it’s bonus.”

Olen matkustanut yli 15 maassa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun mietin tosissani, että miten pääsen lentokentälle oikeaan aikaan. Koin, että mihinkään ja kehenkään ei voi luottaa. Kaikki sanoivat, että Dubrovnikista Kotoriin menee 2 tuntia ja bussiyhtiön nettisivuilla ilmoitettiin myös samoin. Kummallakin kerralla matkaan meni todellisuudessa n. 3,5 tuntia. Ajasta ei voi muutenkaan olla varma, koska ei voi tietää paljonko jonoa Montenegron ja Kroatian rajalla on. Käytän lähes aina julkista liikennettä, mutta tällä matkalla täytyi turvautua Uberiin ja taksiin useamman kerran. Rannikolla menee ainoastaan bussit ja niiden aikatauluihin ei voi luottaa.

Isompia ja pienempiä sattumuksia riitti koko matkan ajan. Meille mm. neuvottiin tilaamaan Uber paikkaan, jonne Uber ei aja. Ihmettelimme keskellä maantietä, kun kyseisessä paikassa ei ollut edes nettiyhteyttä, jotta sen Uberin olisi voinut tilata. Kotorin Airbnb kämppämme omistaja ei kertonut profiilissaan, että hän ei asu Montenegrossa. Viestittelimme sitten hänelle Moskovaan.

Lähtöpäivän aamu Kotorista oli myös hankala, koska meidän piti luovuttaa Airbnb asunnon avaimet, mutta avainten noutaja ei saapunut. Olimme sopineet hänen kanssaan edellisenä päivänä, että hän tulee hakemaan avaimet. Emme voineet jättää avaimia asunnon sisälle, koska ovi laitettiin lukkoon avaimilla. Hetken pohdinnan jälkeen päätimme sitten jättää avaimet taksikuskillemme. Olimme onneksi löytäneet tosi ystävällisen ja luotettavan oloisen taksikuskin. Pääsimme hänen kyydissään Dubrovnikin lentokentälle ajoissa ja luotimme, että avaimet löytävät hänen kauttaan tiensä oikeaan osoitteeseen. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin.

Olen nyt paasannut vain negatiivisista asioista. Kaikesta huolimatta oli hieno reissu ja lähdin kotia kohti rentoutuneemmalla mielellä ja piristyneenä ihanasta säästä. :) Nyt ajattelen, että voisin lähteä uudestaankin. Maisemat ovat rannikolla ihan mielettömiä! En ole eläessäni nähnyt niin upeita maisemia. Merivesi oli kirkasta ja lämmintä ja sää oli joka päivä aurinkoinen. Balkanilla voisi tehdä pidemmänkin reissun, koska nähtävää riittää.

Pienenä infopläjäyksenä haluan vielä kertoa pari asiaa. Tiedän, että moni miettii tätä, joten kirjoitan nyt oikein mustalla. Montenegrosta ei mene suoraa bussia Dubrovnikin lentokentälle. Bussi ajaa kyllä lentokentän ohi, mutta ei pysähdy siellä vaan jatkaa matkaa Dubrovnikin keskustaan. Luin netistä kommentin, että ystävällinen bussikuski oli pyynnöstä pysähtynyt lentokentän kohdalla. Jos kuljettajalla on hyvä päivä, niin näin saattaa ehkä käydä. En kuitenkaan luottaisi siihen, koska kuljettaja saattaa muuttaa mieltään kesken matkan (meillä kävi näin, kun menimme Montenegroon päin). Dubrovnikiin mentäessä kannattaa varautua, että hintataso on sama, kuin Suomessa ja kaupunki on täynnä turisteja.

Sananen kasvissyöjille: Balkanilla ruokakulttuuri on tosi lihapainotteinen ja suosittelen ottamaan kotoa mukaan proteiinipitoista ruokaa. Ruokakauppojen valikoima on kasvissyöjälle tosi suppea. Pelkkien papujen ja pähkinöiden syömiseen kyllästyy aika nopeasti. Monet kasvissyöjien suosimat tuotteet ovat kaupoissa erikoistuotteita ja niiden hinnat saattavat olla jopa kalliimpia kuin Suomessa. Kaikki tuontituotteet ylipäätään ovat Montenegrossa kalliimmasta päästä.

Tofu on tuntematon asia, eikä edes Kotorin ekokaupassa ollut mitään lihankorvikkeita. Ajattelin jo, että koko maassa ei varmaan ole tofua ja syön papupataa koko matkan, mutta sitten sattumalta sitä löytyi kauppakeskuksen Cosmetics-Marketista kaikkien meikkien ja hiusvärien takaa isosta vegehyllystä. Saimme tofua ja hyllyä täyttävä myyjä kysyi meiltä uteliaana, että mitä tuo on ja mitä te teette siitä? :) Lihankorvikkeet eivät siis kuulu kulttuuriin.

I left with Tatu to the Balkans in July and the trip surprised us in many ways! Most of the time we stayed in Kotor, Montenegro. In the beginning of our trip we also stayed in Bosnia-Herzegovina and we visited Dubrovnik in Croatia. Here are some feelings from the trip. :)

In the beginning of the trip we were wondering why people are giving us wrong information and why even the most simple things don't work. One guy explained to us how life goes there: ”You try couple of times and if it doesn’t work you let go. If something works it’s a bonus.” I felt that I can’t trust anyone or anything. I have been in more than 15 countries but for the first time I felt like will I ever get to an airport on time. I always use public transport but now we had to use Uber and taxi many times because only busses are driving in the coast and you can’t trust them.

We had many bigger and smaller problems during the whole trip. Another Airbnb host didn´t tell in her profile that she is not living in Montenegro and on top of that came another problem with the same apartment: the guy who should have picked up the apartment's keys from us didn't come. We couldn’t leave the keys inside the house because we needed the keys to lock the door. We had to get going to the airport so we decided to give the keys to our taxi driver. I was really happy that we did end up finding somebody trustworthy. The taxidriver was very friendly and helpful and we got to the airport on time.



But now for the positive side. :) The Views were totally amazing! I haven’t seen so beautiful views in my life. Weather was perfect and I was really enjoying the sunshine and the warm sea. There are many thing more to see in Balkan and now I think that I could go there again.

Lastly small info: I know many people are looking for this information so I'm writing this in bold. There is no direct bus from Montenegro to Dubrovnik airport. The bus goes past the airport but does not stop there. It continues to the center of Dubrovnik.

For vegetarians I really recommend to take protein rich food with you if you are traveling to Balkans. It’s quite unpleasant to eat only beans and nuts. There are not many products for vegetarians in the shops and it's really hard to find tofu or any meat substitutes.

 Photos 3 & 4 by TKPhotography, others by me

Juice Beauty Ultra Natural Mascara review

Tykkään käyttää luonnonkosmetiikkaa, mutta luonnonmukaisten ripsivärien kanssa olen luovuttanut. Ne varisevat ja leviävät aina sateessa tai nauraessa vedet silmissä. Päätin nyt kuitenkin testata tätä Juice Beauty:n Phyto-Pigments Ultra-Natural Mascaraa, kun sain sen kaupanpäällisiksi. Gwyneth Paltrow on suunnitellut Phyto-Pigments -sarjan ja tämän ripsivärin kerrotaan olevan hänen suosikkinsa.

Ripsivärin luvataan mm. antavan volyymia ja hoitavan ripsiä. Tällä saa kyllä pituutta ja ihan näyttävät syvän mustat ripset, mutta ripsiväriä ei voi kerrostaa kovin paljon. Massa on hyvin märkää ja sitä tulee paljon harjan mukana. Mitä enemmän kerrostin, sitä enemmän ripset menivät klimppiin. Kuvassa minulla on ripsiväriä kaksi kerrosta, enkä olisi voinut laittaa yhtään lisää.

Harjassa on kierteet, mutta se ei mielestäni eronnut mitenkään tavallisista ripsiväriharjoista. Samoin kuin muut kokeilemani luonnonkosmetiikan ripsivärit, tämäkään ei näytä kestävän yhtään kosteutta. Hikisen treenin aikana ripsiväri levisi hiukan ylä- ja alaluomelle. En ostaisi tätä, mutta kaikista kokeilemistani luonnonkosmetiikan ripsiväreistä tällä saa kyllä näyttävimmät ripset.

I like to use natural cosmetics, but I've given up with natural cosmetics mascaras. They shed and spread in the rain or when I laugh and my eyes get watery. However, I decided to test this Juice Beauty's Phyto-Pigments Ultra-Natural Mascara when I got this as an extra. Gwyneth Paltrow has designed the Phyto-Pigments makeups and this mascara is said to be Gwyneth Paltrow's favourite.

The mascara brings length and you get showy and very black lashes. The problem is that it can not be layered very much and the mass is very wet. The more I lay the more lashes go clumpy. In the picture I have two layers of mascara and I could not put any more.

The brush is spiral brush, but in my mind it was like ordinary mascara brush. Like the other mascaras of natural cosmetics I've tried this doesn’t seem to stand any moisture. During my sweaty training the mascara spread slightly to my upper and lower eyelid. I would not buy this but from all the mascaras of natural cosmetics I've tried, this makes the most impressive lashes.